Olimme eilen mieheni kanssa ensimmäisessä raskausultrassa ja kun kohdusta löytyi pieni mustikan kokoinen alkio, kyyneleet alkoivat virrata. Mikä helpotuksen ja onnen tunne! Sisälläni on todella elämää! Saimme kuulla myös hevosen laukkaa muistuttavat sydänäänet. Uskomatonta.
Yritin vähän hillitä kyyneleitä, että näkisin jotain mustavalkoiselta näytöltä ja pystyisin vielä puhumaan lääkärin kanssa. Sitä vartenhan tänne tultiin. Kun sitten tulimme ulos huoneesta käytävään, purskahdin oikein kunnon itkuun. Kaikki aulassa istuvat naiset tuijottivat sen näköisinä, että tuo sai varmaan huonoja uutisia. Mutta ei, parhaita mahdollisia uutisia :)
Sairaala oli lähellä puutarhaa ja ultran jälkeen menimme pieneen kahvilaan lounaalle ja juhlistamaan ilouutista. Söimme kevään ekat jäätelöt ulkona ja aurinko paistoi lämmittävästi. Paras päivä ikinä!
Löysin kahvilasta tämän kortin, joka hyppäsi silmiini toivottamaan hyvää matkaa:
Kaikki menee ihan hyvin.
Kortin suunnittelu: (c) Reetta Isotupa-Siltanen
