Olen noudattanut lääkärin määräystä ja viettänyt stressitöntä kesää. Tai no, alkukesä meni puihin kun oli niin paljon töitä, mutta Juhannuksesta alkaen olen ottanut rennosti.
Juhannus oli kuin minifestari, sen verran isoksi on meidän perhe kasvanut. Tai kaikkien muiden sisarusten perheet paitsi meidän. Vaikka olikin ihana nähdä ja leikkiä lasten kanssa, se oli tietyllä tapaa myös äärimmäisen satuttavaa. Varsinkin kun siskoni ei osannut ottaa ongelmaamme huomioon, vaan kehuskeli kaiken aikaa sillä, kuinka hän oli tullut niin helposti raskaaksi ja raskausaika oli mennyt nin hyvin. "Nyt kun ihmiset näkevät miten helppo vauva tämä on, niin kaikki haluavat lapsia". No, se on myös totta. En ole koskaan nähnyt yhtä helppoa vauvaa kuin hänen lapsensa. Hän syö hyvin, nukkuu hyvin, ei arastele ketään vaan hymyilee kaikkien sylissä. Hän ei turhasta itke ja tuntuu olevan aina hyväntuulinen. Kyllä minäkin mieluusti tuollaisen ottaisin! Ottaisin sellaisenkin, joka itkisi ja vänkäisi. Sepä siinä just onkin kun lapsia ei voi tilata ja ottaa omakseen...
Oli myös jännä huomata, että minä ja mieheni olemme joutuneet ns. kakkoskastiin, koska olemme lapsettomia. Kaikki asiat tapahtuvat lasten rytmin mukaan, ja tietenkin olemme yhtä kuin 4 vapaata auttavaa kättä. Me menemme siis lepakkovuorolla saunaan ja kaiken maailman nakit napsahtavat meille. Ja ei siinä mitään, ymmärrän sen täysin. On oikeudenmukaista, että lapsellisten täytyy päästä ensimmäisenä syömään, saunaan ja nukkumaan. Siinä risoo vain se tunne, ettemme kuulu enää joukkoon. Olen sisaruksistani ainoa, jolla ei ole lapsia. Onneksi on sentään noita lainalapsia, jotka juoksevat halaten vastaan, joiden kanssa leikkiä piilosta, leipoa mutakakkuja ja joita kantaa reppuselässä.
Mökkeilyn jälkeen jotain ihan muuta, nimittäin festareita, kavereiden kanssa vesisotaa, ulkomaan reissu ja aurinkoa. Täysin levänneenä onnistuin jopa ovuloimaan, mikä tietysti toi toivoa. Mutta kuukautiset alkoivat taas ajallaan, joten ei auttanut "stressittömyyshoito" ainakaan vielä. No, periksi ei anneta joten yritän keskittyä taas kaiken kivan tekemiseen ja yritän murehtia tätä asiaa niin vähän kuin suinkin!
