sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu

Olen joulu-ihmisiä: tykkään olla perheen parissa, laulaa joululauluja ja keksiä lahjoja. Teen joka vuosi piparkakkutalon (tai jonkun muun hökötyksen piparista :D ). Tänä vuonna joulu tuntui kuitenkin vähän erilaiselta kuin ennen, vaikka onhan tässä jo kaksi "lapsetonta joulua" takanakin. Tänä vuonna, kun olemme päässeet hoitoihin, on alkanut lapsitoive alkanut jotenkin lipua kauemmas horisonttiin epäonnistumisien vuoksi.

Kävin laulamassa Kauneimpia joululauluja kahdestikin ja ekaa kertaa elämässäni kyyneleet alkoi virrata aina kun laulettiin jotain lapsista:


"Heinillä härkien kaukalon 

nukkuu lapsi viaton
enkelparven tie kohta luokse vie 
rakkautta suurinta katsomaan"

"Tulkaa kaikki nyt laulamaan, 

on Poika syntynyt maailmaan"

Jne...


En ole uskovainen, joten ei se Jeesus minua itketä, vaan ajatus siitä, että nytkin syntyy monta vauvaa eri puolilla maailmaa. Syntyy uusia pieniä ihmeitä, jotka muuttavat ja mullistavat vanhempiensa elämän. Syntyy uudenlaista rakkautta; sellaista jota vain äiti ja isä pystyvät tuntemaan. Vaan ei meille. Ja tämä ajatus särkee sydämen ja polttaa silmäkulmia. Piti ihan yrittää pidetellä itkua etteivät ihmiset luule minun aivan uskoon tulleen... ;)


Vietämme joulua aina lapsuudenperheessäni, ja veljeni lapset olivat juhlinnassa mukana. Minä olen heidän leikkitäti, se joka leikkii mukana piilosta, rakentaa majoja ja pukee ulkovaatteet päälle. Huoltamista sekin. Mutta ei se ole mitään siihen verratuna, että lapsi juoksee ilosta pomppien vastaan halaamaan, kun hänen äitinsä palaa kotiin. Tai kun äiti antaa hyvänyön suukon. Tai ottaa syliin ja paijaa päätä kun katsotaan yhdessä jouluaaton klassikkoa Lumiukkoa. Tästä kaikesta koen jääväni paitsi ja paljosta muustakin, ja se sattuu. 


No, tästä tunnelmoinnista huolimatta joulu kotona oli jälleen kerran ihana ja rentouttava. Onneksi joululoma jatkuu vielä ja pääsemme vielä toisenlaisiinkin tunnelmiin :)

maanantai 7. joulukuuta 2015

Keittoa ja akupunktiota

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa akupunktiossa. Olen lukenut siitä eri lapsettomuusblogeista ja pari ystävääkin suositteli. Ja tietysti olen valmis kokeilemaan vaikka mitä :)

Jo ajanvarausta soittaessa sain ohjeeksi syödä kerran päivässä puuroa ja keittoa, tarkoituksena pitää keho lämpimänä. Ensin yllätyin, mutta kun miettii, niin se on maalaisjärjellä ajateltuna aika loogista: uusi elämä tarvitsee lämpimän ja ravinnerikkaan maaperän kasvaakseen. Ihan niin kuin pullataikinakin tarvitsee lämpöä, että hiiva toimii ja taikina nousee :D

Itse käynti sujui niin, että ensin täytin terveystietolomakkeen jonka jälkeen hoitaja vielä haastatteli minut perin pohjin. Oli jotenkin ihana, että joku oikeasti otti kaikki huomioon. Tajusin siinä vastaillessani esimerkiksi, että minua hoitavat lääkärit eivät tiedä, että olen (kala-)kasvissyöjä. Tietenkin itsekin voisi ja pitäisi ottaa asioita puheeksi lääkärin kanssa, mutta tuntuu, ettei siihen ensinnäkään ole aikaa eikä lääkäriä hirveästi kiinnosta.

Aku-hoitajan mukaan se oli todella merkittävä tieto, ja kehottikin minua syömään useammin kalaa, ja tekemään luuydinkeittoa. Muitakin käytännön ohjeita sain mukaan:

- Minulla on kireä psoas-lihas, millä voi olla vaikutusta lisääntymiseen. Sain ohjeeksi rentouttaa sitä 20min joka päivä.
- Lämmöstä tulee huolehtia: villasukat jalkaan (olen usein paljain jaloin), lämmintä ruokaa ja juomaa joka päivä eli keittoa, teetä ja puuroa. 
- Lisää d-vitamiinia. Syönkin sitä jo päivittäin, mutta hänen mukaansa d-vitamiini arvojen pitäisi olla 100.

Itse neulojen laitto meni mutkattomasti, se tuntui vain hyttysen piston verran. Olin jotenkin kuvitellut että se tuntuisi kauhean kivuliaalta, kun kerran kyse neuloista, mutta ne olivat tosi pieniä neuloja.

Hoitopäivänä oli kp3, mutta vuoto oli tosi vähäistä. En tiedä johtuiko akupunktiosta, mutta sen jälkeen vuotoa alkoi tulemaan oikein kunnolla mikä oli hyvä. 

Tässä kuussa mennään vielä ovulaation induktiolla. Minulla on vielä toinen aku-aika ennen irrotuspiikkiä, joten katsotaan tekeekö se ihmeitä. Toivotaan niin! Ainakin olen tehnyt rentoutusharjoituksia, koettanut pysytellä lämpimänä ja kalaakin syönyt joka päivä. Ainiin ja sitä greippimehua litkinyt myös päivittäin! Kerran jopa yritin syödä greippiä, mutta oli niin hapanta etten pystynyt :D

Olen aina terveen skeptinen mitä tulee vaihtoehtoisiin hoitoihin, mutta ainakin jo nyt tähän mennessä akupunktiosta oli se hyöty, että sain taas uudestaan toivoa. Ehkä meillekin joskus plussa?