Kirjat jotka lohduttavat

Vähän aikaa sitten en saanut blogeista tarpeekseni vaan ahmin koko kirjaston tarjoaman kirjallisuuden tästä lapsettomuus-aiheesta.

Anna-Kaisa Hartikainen: Ihmeet tapahtuvat muille
Jo kirjan nimi "Ihmeet tapahtuvat muille" sykähdytti. Juuri tuolta minustakin tuntuu. Anna-Kaisa Hartikainen kuvasi kunnioitettavan arkisesti ja peittelemättä matkaansa läpi lapsettomuushoitojen. Elin tunteita, toivoa ja pettymyksiä mukana ja itkin mukana. Tässä kirjassa oli myös lopussa lyhyt kappale miehen näkökulmaa asiaan, johon harvemmin törmää. Suosittelen lämpimästi kaikille lapsettomuudesta kärsiville!

Lapsettomuus - 30 tositarinaa (toim. Kerttu Lähteenmäki)
Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka kirjoittajien lähtökohdissa olikin eroja, tuntemukset kuten pelko epäonnistumisesta, kateus ja suru ovat oikeastaan kaikilla samat. Se lohdutti. Omat tunteet saivat perusteluja ja tunnen, että kuulun joukkoon. En olekaan ihan kummajainen näine ajatuksineni. Osa tarinoista sai onnellisen lopun ja valoi toivoa hoitojen onnistumiseen. Nekin tarinat, jotka eivät päättyneet raskauteen toivat jollain omituisella, ehkä jopa itsekkäällä tavalla lohtua: elämä jatkuu myös ilman lapsia.

Aarne L. Koskimies: Hedelmällinen rakkaus - toiveena lapsi  
Lapsettomuushoitoja yli 30 vuotta tehnyt lääkäri laittaa faktoja tiskiin. Kirja on hyödyllinen vaihtoehto lapsettomuuteen liittyvien asioiden googlettamiselle. Kirjassa kerrotaan juurta jaksain, mitkä asiat voivat vaikuttaa raskauden alkamiseen, ja mitkä taas eivät. Eri hoitomuodot ja lyhennykset selitetään mm. kuvin. Minua ainakin rauhoitti lukea perusfaktoja kirjasta, luotan enemmän painettuun sanaan kuin nettiin.

Kun syli on tyhjä (toim. Kirsti Joensuu)
Kirjassa on selvästi uskonnollinen vire, joka häiritsi minua. En ole itse lainkaan uskonnollinen enkä tykkää perustella lapsettomuuden syitä sillä että "tämä on kaikki osa Jumalan suurta suunnitelmaa".


Oletko sinä lukenut hyviä kirjoja aiheesta? Saa suositella!

Pykälä eteenpäin

Ei tullut taaskaan luomuraskautta, kuukautiset alkoivat ajallaan. Alan tottua tähän. Otan kuitenkin ilon irti, jos saan edes ovulaatiotestissä plussan, niinkuin viimeksi sain. Ainakin oli yritystä!

Toinenkin positiivinen asia: saimme kutsun lapsettomuusklinikalle! Olen niin tyytyväinen, ettei meidän tarvinnut odottaa kutsua montaa kuukautta, niinkuin ennakkoon pelkäsin. Olkoonkin, että aika on vasta elokuussa, tämä lämmittää mieltä. Asiat etenevät, me saamme pian apua!

Innostuksen jälkeen tuli kuitenkin epätoivo: kutsussa ollut aika on juuri silloin, kun olen ulkomailla työreissussa. Jota en pysty perumaan, koska siinä kaatuu samalla 30 nuoren ihmisen matkakin.

Huh helpotusta, onneksi sain siirrettyä aikaa. Kerkesin nimittäin taas pelätä, että seuraava vapaa aika menisi taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Vaan eipäs, ystävällinen hoitaja löysi toisen ajan 2 viikkoa kutsussa esitetystä. Eli kaikki hyvin.

Mitä nyt taas työstressiä, joka varmaankin sabotoi tätä minun raskautumistani. Vielä viikko, ja sitten voin päästää irti!