Kuukautiset alkoivat. Tismalleen sinä päivänä kun niiden pitikin alkaa. Ei jäänyt edes mitään toivomisvaraa. No, hyvä että alkoivat ajallaan, ainakin mekanismi toimii.
Onneksi oli viikonloppu ja saatiin murehdittua asiaa keskenämme miehen kanssa. Tuntuu niin teennäiseltä olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun itsellä on surullinen olo. Monet kun eivät ymmärrä mitä stressaamista tai suremista tässä asiassa on. Pahinta on se epätietoisuus, että onnistutaanko me IKINÄ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti