Tänään kävelin bussipysäkille ja ohitin lähikoulumme, jossa lapset leikkivät ja riehuivat pihalla. Tuohon kouluun meidänkin lapset sitten menisivät. Vastaan tulee äitejä vaahtosammutimen kokoisten taaperoiden ja lastenvaunujen kanssa. Milloin tulee minun vuoro kulkea lastenrattaiden kanssa? Milloin voin lähteä palaverista 10 aikaisemmin "koska lapsi täytyy hakea hoidosta"? Älkää käsittäkö väärin. Toki myönnän olevani ajoittain kateellinen, mutta tässä on enemmän kyse lapsenkaipuusta. Halusta olla äiti.
Lapsettomuus yllätti minut täysin. Ensin se oli pettymisen tunnetta kerran kuussa - silloin kun kuukautiset alkoivat. Nyt se on arkisten asioiden kokemista toisin. Voinko lähteä pariksi päiväksi kaverin luo toiseen kaupunkiin, entä jos ovuloin juuri silloin? Jätän viinilasillisen ottamatta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Pitäisikö hankkia jostain lisätuloja, jos ja kun meidän täytyy kustantaa kalliit lapsettomuushoidot? Tällä hetkellä rahat riittävät juuri ja juuri elämiseen.
Ystäväni aloitti lapsen yrittämisen viime kesänä. Molemmat pystyimme puhumaan asiasta avoimesti ja olimme samassa junassa. Hänkin kävi testeissä ja vitsailimme, että miehet voisivat mennä yhtä aikaa spermatestiin. He eivät kuitenkaan olleet vielä saaneet edes spermatestin tuloksia, kun hän jo ilmoitti odottavansa vauvaa. Normaali-ihminen on iloinen toisen puolesta. Lapseton ihminen vetää suun hymyyn ja onnittelee, mutta valahtaa kotiin tullessaan vessan lattialle itkemään omaa epäonnistumistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti