Huh, onkin tullut vähän taukoa kirjoittelusta. Tammikuu hujahti ohi töistä töihin juostessa ja arkielo putkahti raiteilleen kyllä heti kättelyssä - sama vauhdikas meno töissä jatkuu vaikka lapsettomuusasiat ovat olleet tietty myös mielessä.
Kävin pari viikkoa sitten varta vasten Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa esityksen Sylityksin. Tiesin jo etukäteen, että esitys käsittelee lapsettomuutta ja arvatenkin koskettaa meikäläistä. Mutta että rupean vollottamaan niin avoimesti...yllätyin itsekin. Riipivää ja koskettavaa ja lohduttavaakin katseltavaa, oli kyllä vaivan väärti!
Joulua edeltänyt tsemppi on ehkä taas vähän laantunut kun joulun jälkeisessä kierrossa en edes ovuloinut. Olin niin tohkeissani kun kävin sekä akupunktiossa että jäsenkorjaajalla. Olen syönyt akupunktiohoitajan ohjeiden mukaan paljon lämpimiä asioita (puuroa, keittoa, yksi kunnon lämmin ateria päivässä, teetä...), lisännyt kala-aterioita (muuten olen kasvissyöjä joka syö joskus kalaa). Hän suositteli että käyttäisin enemmän eläinperäisiä tuotteita ja jouluna "uhrauduin" ja maistoin jopa joulukinkkua 13 vuoden jälkeen. Ehkä tämä olisi salainen resepti? Ei ainakaan vielä.
Viime viikolla kävin joulutauon jälkeen taas lapsettomuuspolilla. Minut vastaanotti taas uusi lääkäri. Tämä on jo neljäs lääkäri koko lyhyehkön hoitokauteni aikana. Hän ei ollut myöskään saanut/lukenut tietoa inseminaatiosta, joten tässäkin kuussa kokeillaan siis vain ovulaation induktiota. Same old, same old... Tämä oli lievä pettymys, kun edellinen lääkäri oli sitä mieltä, että helmikuussa voisi aloittaa ekan inseminaation.
Noh, alan olla jo tottunut siihen, että sitä lykätään ja lykätään. Nyt ultrassa näkyi kaksi isoa munarakkulaa, joten olisko se sitten kaksinkertainen mahdollisuus. Se olisi kyllä hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti