Lapsettomuus ja seksuaalisuus

En olisi ikinä arvannut, että lapsettomuus on näin voimakas kokemus myös parisuhteelle. Yritän nyt vähän avata, mitä se on meidän parisuhteelle tehnyt.

Kuten ekassa blogitekstissäni kerroin, olemme olleet rakastunut ja onnellinen pari jo 8,5 vuotta. Arki sujuu hyvin, pystymme puhumaan kaikesta ja hellyys näkyy joka päivä.

Seksi on ollut antoisaa molemmille. Kunnes lasta ei vuoden yrittämisen jälkeenkään kuulunut. Päätimme yrittää ahkerammin. Toisin sanoen harrastaa etenkin seksiä silloin, kun ovulaation pitäisi tapahtua. Molemmat yrittivät säilyttää entisen spontaniuden, mutta usein seksiä piti harrastaa silloin kun ei oikeasti jaksaisi tai kiinnostaisi ollenkaan. Seksi muuttui pakolliseksi velvollisuudeksi.

Samoihin aikoihin olin työmatkalla ulkomailla ja tutustuin kollegaani, joka oli avoimesti kiinnostunut minusta. Minäkin kiinnostuin hänestä, mutta kerroin rehellisesti olevani naimisissa ja ettei minulla ole mitään mielenkiintoa lähteä leikkimään. Pääsimme/jouduimme kuitenkin läheiseen kontaktiin tanssimisen kautta, ja läheisyys tuntui todella hyvältä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin seksuaalista vetovoimaa, kun taustalla ei ollut mitään velvollisuuksia. En antanut tuolloin mitään tanssimista ja halaamista intiimimpää kuitenkaan tapahtua.

Tapasimme uudestaan kahden kuukauden kuluttua toisella työmatkalla ja jännite oli yhä olemassa, vaikka olin yrittänyt unohtaa koko hepun ja keskittyä omaan mieheeni. Vietimme kokonaisen viikon yhdessä (paikalla oli toki muitakin) ja yritin säilyttää välit ystävinä. Viimeisenä iltana tilanne kuitenkin eskaloitui niin, että suutelimme ja nukuimme vieri vieressä (ihan vaatteet päällä kylläkin!).

Olin tapahtuneesta ihan romuna. En olisi ikinä uskonut että minusta olisi pettäjäksi (jokainen voi luokitella itse, oliko tuo pettämistä vai ei.) Järkeistin asiaa itselleni niin, että ehkä tämän oli tarkoitus tapahtua. Ehkä minä ja mieheni emme voi saada lapsia ja tämä on kohtalon viesti minulle, että vaihtamalla paranee? Ehkä oli hyvä ettemme saaneet lapsia, muutenhan olisi vaikeaa erota?

Olin varma, että mieheni jättää minut heti tästä kuultuaan. Tajusin myös, että jos näin käy, minulla ei ole mitään näköalaa lapen saannin suhteen. Enhän tunne edes tätä uutta tyyppiä kunnolla, olisi liian aikaista sanoa tällaisessa alkuhuumassa sovimmeko toisillemme oikeasti ja enhän voi edes tietää, haluaako tuo uusi "kumppani" lapsia.

Päätin olla rehellinen ja kerroin miehelleni heti koko stoorin häntä koipien välissä. Olin aivan varma, että tästä ei yli päästä. Mieheni reaktio oli kuitenkin aivan järkyttävän ymmärtäväinen. Hän näki jotenkin lävitseni, että tämä liittyy osaltaan yhteiseen lapsettomuus-ongelmaamme, ja että kaikille sattuu virheitä. Puhuimme rakentavasti omista fiiliksistä ja päätimme, että tästä selvitään.

Tapahtuneesta on nyt puoli vuotta aikaa, ja näen nyt vieläkin selkeämmin sen, että "lapsentekoseksi" turrutti minussa kaiken seksuaalisen innon ja sai ajattelemaan aidan toisella puolella vihertävää ruohoa. Minun tapauksessa aidan ylitys oli näköjään tarpeellinen, että hoksasin asian. Toivottavasti ei kaikilla. Siihen on kuitenkin niin helppo hairahtua, kun ympärillä tuntuu olevan vain onnellisia pareja, joilla lapsensaanti onnistuu kuin kotipizzan tilaus. Silloin ajattelee helposti itsekin, että helpommallakin voisi päästä ja pakenee ongelmiaan.

Olemme puhuneet paljon ja raivanneet enemmän yhteistä aikaa, tehden kivoja tai ihan vaan arkisia juttuja yhdessä. Se on tuonut meitä yhä läheisimmiksi. Kliseistä mutta niin se on.

Seksin suhteen tilanne vaihtelee. Siitä ei pääse yli eikä ympäri että "lapsentekoseksi" ketuttaa. Se ei ole kertakaikkiaan sama asia kuin spontaani seksi. Parhaiten seksuaalisen yhteyden säilyttämiseksi kuitenkin tuntuu toimivan arkinen läheisyys: päivittäiset halit, lusikassa nukkuminen, toisen huomioiminen ja silittäminen. Onneksi rakkaus ja välittäminen eivät vaadi 10+ arvoista superseksiä.

En tiedä kuinka yleisiä vastaavat kokemukset lapsettomilla ovat? En ole niitä ainakaan lukemistani blogeista vielä bongannut. Olenkohan yksin tämän asian kanssa? Onko jonkun muunkin seksielämä kärsinyt lapsettomuudesta?