On tapahtunut taas paljon asioita. Ensinnäkin, tämän kuukauden hoito kariutunee kiville, sillä perjantain ultrassa näkyi ihan liian monta munarakkulaa. Ovulaation induktio siis kyseessä mutta en saa pistää irrotuspiikkiä jos on noin monta rakkulaa, koska silloin olisi monikkoraskausriski. Lääkäri katsoo huomenna vielä uudestaan tilanteen, josko yksi munarakkula olisi selvästi isompi kuin muut, mutta pelkään että tilanne on ihan samanlainen ja meille tulee yrityskielto. Kuinka tympeetä!
Sain myös tietää, että klinikan joululoma on lähes kuukauden pituinen. Tosi pitkä! Ja meidän osalta se tarkoittaa sitä, ettei hoidot joulukuussa tule onnistumaan. Aina voi tietysti luomusti yrittää, mutta tammikuussa seuraavat mahikset saada ulkopuolista apua.
Olin siis perjantaina aika masentunut näistä uutisista. Illalla tunnelma kuitenkin muuttui kun pääsin kaltaisteni seuraan: kävin ekaa kertaa lapsettomien tapaamisessa. Niinkuin edellisessä tekstissä kirjoitin, vähän jännitti mennä. Mutta miten vapauttavaa ja ihanaa seuraa! Ei ollut mitään sisäpiirijuttuja, vaan ottivat heti hyvin mukaan. Enkä ollut edes ainoa ensikertalainen.
Puhuimme avoimesti hoidoista, tunteista mitä käydään läpi ja sitten ihan kaikesta muustakin. Olipa kivaa! Sain miehenikin mukaan, vaikka hän ensin vähän epäröi tulla. Olin jotenkin ajatellut, että tapaamisessa on varmaan suurin osa naisia, mutta melkein kaikki olivatkin puolison kanssa. Muidenkin miehet olivat epäröineet tulla, mikä on varmasti tosi normaalia. Tunteista tai vaikeuksista puhuminen on arkaluontoinen aihe.
Tästä voimautuneena uskalsin jopa tarttua härkää sarvista ja kävin tänään tapaamassa ystävääni, joka sai 2kk sitten vauvan. Kerroinkin aiemmin meidän välisestä kriisistä, ja en ole oikein tiennyt miten suhtautua koko asiaan. Tulin siihen tulokseen, että tapaamisen välttely tuo minulle enemmän pohdittavaa ja harmia kuin itse tapaaminen, ja nyt olo on kovin helpottunut ja onnellinen.
Kävin heillä tänään ja sain heti ovella pitkän, sydäntäpakahduttavan halauksen ystävältäni. Tajusin, että tarvitsemme toinen toisiamme, kuuntelemaan, jakamaan ja halaamaan. Kateus oli poissa :)
Löysin blogiisi äskettein ja aika samassa tilanteessa ainakin toistaiseksi ollaan! Vaikka täällä yritystä hieman pidempään :) Missä klinikalla on kuukauden joulutauko? Hui! Tsemppiä sinne!
VastaaPoistaHei! Kävin kurkkaamassa sinunkin blogia ja niin ollaankin samassa tilanteessa! Aina mielenkiintoista kun voi vaihtaa kokemuksia :)
VastaaPoistaOlemme julkisella puolella (Tays) ja siellä oli lääkärin mukaan joulutauko 14.12.-7.1 eli melkein kuukausi... Mutta jos nyt sattuis nuo kuukautiset alkamaan tänään tai huomenna niin sitten ehkä just ja just kerkeis vielä tehdä yhden hoidon ennen lomaa. Katsellaan miten käy :)
Kuin myös tsemppiä!
Täytyykin heti soittaa huomenna tonne meidän polille, jos sielläkin pitkä sulku.. ei kyllä puhuneet siitä mitään viime torstaina :/ ainakin lääkäri luuli, että paikka olisi auki vielä 23.12, jota en ihan jaksa uskoa :D kun mulla menee sitten helmikuulle, koska tosiaan munasolu kypsyy todnäk tammikuussa taas väärällä puolella :(
VastaaPoista